mua ihmetyttää monesti moni asia. nyt tämäkin.

tunnen paljon kivoja ja itsenäisiä naisia, jotka kykenevät itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon.

sitten nämä naiset ovat ihan selkärangattomia suhteessa mieheensä ja perheeseensä, kotioloihinsa. enkä tarkoita sitä, että näiden naisten pitäisi jotenkin pitää miehensä kurissa. tarkoitan sitä, että heidän pitäisi pitää itsensä kurissa.

nimittäin ei ole yksi tai kaksi pariskuntaa, joissa asiat toimivat näin:

"se on meidän matti-miihkalin auto, en mä voi sitä lainata, kun se ajaa sillä kauppaan ja takaisin joka päivä. et jos se vaikka haluaa sillä aikaa käydä siellä kaupalla. niin kato mun on niin hirveen hankala tulla ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen tulla sinne teille, kun ei mulla ole autoa käytössä. mutku mä oikeesti hirveesti sikana haluaisin kyllä."

tai näin:

"pertsa-eerikillä on kyllä tietokone, mutta se vaan käyttää sitä itse, ei mulla ole sinne mitään asiaa. en mä pääse lukemaan sähköpostia, niin voisitko sä laittaa sen mulle postitse. mä kyllä oikeesti haluaisin käyttää nettiä, käyttäsinkin, mutta en mä vaan pääse, kun pitäis sitten mennä lasten kanssa tonne kirjastoon, niin ei sitä joka päivä kuule pienten lasten kanssa jaksa."

tai näin:

"raimo-ruubenilla on joka ilta lätkätreenit ja lauantaisin se käy poikien kanssa kaljalla. ja mä en ole käynyt missään enkä pystynyt harrastamaan mitään viiteen vuoteen, sen jälkeen kun minttu-peppiina, kille-kalle ja lilli-kamomilla syntyivät. ei meillä ole lastenvahtiin varaa!"

tai näin:

"- en mä nyt voi lähtee, kun mikko-untamo ei pääse.
- no tule sinä sitten vaan?
- en mä viitti, mun mikko-untamokin olis halunnut tulla."

ja niin edelleen.

en käsitä, minne naisen itsenäisyys katoaa, kun hän on suhteessa mieheen.

ymmärtäisin asiat monesti, jos kyseessä olisi jonkinlainen huomioonottaminen. siis miehen tarpeiden ja halujen kunnioittaminen. mutta kun kyseessä tuntuu olevan omien halujen dissaaminen.

yleensä kun kuulostaa olevan kyse siitä, että naisihminen ei enää kykene toimimaan itsenäisesti. helpompaahan se on odottaa, että joku muu järjestää asiat. tai sitten miekkoset kotona pitävät naisiaan kurissa ja nuhteessa niin, että totutaan siihen, että asioita ei tapahdu miehen tietämättä.

olen ehkä vähän karkea. on erilaisia ihmisiä ja erilaisia tilanteita. raha-asioitakin.

mutta jos miehelle on varaa hankkia talouden yhteisistä rahoista vaikkapa tietokone tai auto tai kallis harraste, niin pitää olla välillä varaa hankkia muijallekin. muutakin kuin uudet talvikengät kerran kolmessa vuodessa. vaikka molemmat kävisivät töissä tahi eivät.

luin vasta jostain akkainmagasiinista, että jos pariskunnalla on erilliset omat tilit ja omat raha-asiat, se on on separaation alku. ja se johtaa väistämättä eroon tai ainakin kriisiin.

minä en missään nimessä alkaisi pyörittää talouttamme yhteisillä rahoilla. minä haluan, että minulla on mahdollisuus käyttää omat tienestini ylijäämät ihan mihin haluan ilman, että toinen puolisko olisi jo kerinnyt ostaa niillä jotain pientä kivaa itselleen.

kerran sitten meninkin ja ostin itselleni osamaksulla auton, uuden ja pakasta vedetyn, jolla ladakuskikaan ei aja ilman lupaa. sanottakoon, että ladakuskilla oli tuolloin jo auto. monta ruppanaa. sain miesihmisiltä paljon hämmästeleviä kommentteja, tyyliin mitäs sun miehes siihen sanoi. eihän sillä ollut siihen mitään sanomista. minä ostin itse pitkään harkittuani ja tarkkaan valittuani itselleni menopelin, kun kerran sellaista tarvitsin. ja hoisin asian niin, että pärjään sen kärryn kanssa tilanteessa kuin tilanteessa, hoidan itse sen huollatukset, lainanlyhennykset ja pissapojan täyttämiset.

mutta tulkittuani tätä asiaa, tajusin astuneeni perimiehiselle alueelle, peniksenjatkeelle, ostettuani itselleni miesten maailmaan perinteisesti kuuluvan koneen. monista miehistä tämä oli tavalla tai toisella uhkaavaa. millä tuommoisen akan kurissa pystyy pitämään?

ladakuski on vain tyytyväinen, ettei sen mun kaikkia asioitani tarvitse järjestää, eikä kaikkiin uusiin talvisaappaisiin tai objektiiveihin tai läppäreihin tarvitse ottaa mitään kantaa. mutta kyllä mä mielelläni annan sen porata seinää, asentaa kattolamput ja sensemmoista. siltä se vaan sujuu jotenkin kätevämmin.

(huh. tulipa niitettyä).