tänään olis tarkoitus lähteä ladakuskin ja tytärlapsen kanssa piäkaapunnin keskustaan tonttuostoksille. lahjat on pääasiassa ostettu netistä ja kotikylän herkkukauppa pukinsarvesta, ettei tarttisi tuonne kaupungin humuun jalallaan astuakaan. mutta itselle pitää hommata jotain ihan pientä.

piti lähteä heti aamusta, mutta herättiin koko jengi vasta yhdentoista korvilla, koska olemme kaikki vetäytyneet osa-aikaisille talviunille. tällä aikaa kun ladakuski nauttii aamiaisekseen star wreck -leffaa, minä odottelen ajankohtaa, jonka nimi on heti aamusta.

ensimmäiseksi herätessäni sain hysteerisen, melkein itkuun asti yltyvän naurukohtauksen, josta ei meinannut tulla loppua.

se alkoi siitä, että ekana mielessäni oli se karsea ryysis, joka kaupungilla on. siis ryysis. (nyt kaikki etymologit huomio! mistä tuo sana on kotoisin?)

tilani paheni, kun mieleeni pälkähti kuva meidän isokokoisesta kolmikostamme kärreineen ryysäämässä. kaikkihan tietävät, mitä on ryysääminen?

ala-asteella, kun välituntikello soi jättimäisen pikkukoulumme pihalla, kaikki lähtivät kuuliaisesti juoksemaan ovelle, jonne tietenkin syntyi melkoinen kasa. jonon hännille sattui aina joku isokokoinen ja finnipäinen kuudesluokkalainen poikaihminen muutaman kaverinsa kanssa. tämä muita päätä pitempi kylmäkuljetusrekka huusi muutamalle kaverilleen:
-"ryysätään!"
ja sitten ne lähti ryysäämään siihen väkijoukkoon, eli siis työntämään jengiä eteenpäin kapeassa ovessa. ja siis syntyi kauhea härdelli, jossa pienemmät jäivät auttamatta jalkoihin.

miten musta tuntuu, että aina se ei ollut kumminkaan se iso ruma kaveri ylemmiltä luokilta, joka aloitti?

kuitenkin, tänään kun näette jonkun ryysäämässä stockan ovissa, tiedätte kenestä on kyse. ryysätään!!