saatan olla vähän väsynyt, mutta olen hirveän iloinen ja sentimentaalisesti itkuun purskahtamaisillani, koska olen tänään tajunnut maailman olevan valmiin muutokseen.

jos ihmettelemäni ja jopa vähän halveksimani amerikan kansa valitsee presidentikseen miehen, jolla on kenialaisia indonesialaisia siskoja ja veljiä, ei maailma voi olla ihan paha paikka.

kyllä mua politiikkakin kiinnostaa,

mutta jos musta, kirjavataustainen mies, jolla on kaksi pientä lasta voi nousta maailman mahtavimman maan johtoon täydestä tuntemattomuudesta, varsinkin kun vastassa on kouliintunut kehäkettu ja varma valinta, on meillä täällä vielä toivoa.

tätä lukiessani pyrki kyllä ilonkyynel silmäkulmaan.

toivottavasti kirkasotsaisuus, tasapaino ja palavuus säilyy miehessä.