kotiin tulo oli yhtä juhlaa, jos matkaa ei lasketa mukaan.

sommelo-festivaali on sitä, mitä tässä maassa on tarvittu: rauhallinen ja pienimuotoinen festivaali, jossa esitetään tinkimättömästi valittua kansanmusiikkia. intiimiä ja pienimuotoista, ilman koreilua ja pokkurointia.

sommelon jälkeen vietin tytärlapsen kera erämaassa kaksi yötä ja kolme päivää. vanhempieni kesämökki on tiettömien taivalten takana ja siellä ei ole huvituksia eikä naapureita. vain rantaa ja muistoja menneiltä kesiltä.

aloin miettiä vakavasti, olisiko minusta kesämökkeilijäksi. sellaiseksi piilomajan asukiksi, joka kerran viikossa saunavastalta lemuten kävisi kallellaan olevalla kirkonkylällä ostamassa purkkieineksiä ja muuta säilyvää, ristikoita ja pokkareita sekä paristoja radioon ja taskulamppuun. tulin tulokseen, että olisi minusta, jos olisi sopivaa seuraa ja rauhaa. ehkä siihen on nyt sitten ryhdyttävä.

1715885.jpg

tytärlaps vaelteli rannoilla laulaa hoilottaen ja keräili keppejä, kiviä ja aaltojentuomia ihmeitä. kiljahteli kaloja ja ihmetteli muurahaiskekoja tukka takussa. nautti.

1715881.jpg

yhtä mä kyllä en mökkielmässä käsitä ja en tahdo päästä siitä yli. kyseessä on ulkohuussi.

ulkohuussi ei sinänsä ole mikään ongelma, mutta sen reikä on. eikä sen reikäkään, vaan sen reiän paikka.

kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten laajojen tutkimusteni perusteella perinteisen pask'huussin reikä on keskimäärin 15-20 sentin päässä istuimen etureunasta. se on minusta täysin käsittämätöntä. kaikki käyttäjät, isännät ja rengit siis hinkkaavat intiimejä osiaan siihen reiän ja reunan väliseen lautaan päästäkseen tarpeeksi pitkälle reiän päälle. aika etova ajatus. itse joudun asettamaan kantapääni kiinni etulautaan, samoin polvitaipeeni ja sitten nojaamaan piiitkälle eteen ja heittäytymään reiän päälle.

kaikki olisi paljon helpompaa, jos se reikä olisi ihan siinä lähellä vaan.

1715907.jpg