kiitos teille, armaat, kauniit, lahjakkat, taitavat ja ihanat naiset.

treenattu on nyt päiväkausia ja perusteellisesti, joten konserttiin kannattanee tulla, kaikkien kynnelle kykeneväin.

myös on todistettu jälleen kerran vääräksi vale, jota olen jo joskus todeksi melkein uskonut. se vale, etteivät naiset voi onnistua yhteistyössä ilman riitaa, kanailua, kyräilyä ja seläntakanakaakatusta.

tässä porukassa on naisia, jotka ymmärtävät, että yhteistyöhön ja -ymmärrykseen päästään pikemminkin kauniilla sanoilla, kehulla ja kannustuksella kuin suvaitse- ja hyväksymättömyydellä. ääriväsymystilanteessakin kuulin useammin sanan anteeksi, kuin sanat voi vittu.

olen monille porukan naisista oikeastaan kateellinen - tunnustan! olen kateellinen heidän luontevasta ja rehellisestä tavastaan sanoa muille uskottavia ja kauniita kommentteja:

voi kun sä olet taas niin sädehtivän kaunis!

voi, miten hienosti lauloit tuossa, tuo oli niin hieno kohta!

hyvä! se meni tosi hyvin!

ihanaa, kun sä jaksat aina olla niin ystävällinen!

mä tykkään susta silti, vaikka sä oletkin välillä vähän tommonen.

toi XX on sitten niin kiva! ja kaunis!

itse olen oppinut sanomaan kauniita sanoja vain juhlan ja kuningataroton jälkeen tai kirjallisesti. miksi? olen nolo.

tai sitten olen käsittänyt kaiken väärin; että tässäkin ryhmässä on sanottu ilkeitä sanoja selän takana. minun selkäni takana, nimittäin, koska pahaa sanaa en ole kuullut sanotuksi.

mutta en minä usko.

kiitos. ihanat, kauniit naiset. olen liekeissä, luulen että tekin.