laura heitti meemin.

olen kyllä juuri tässä hetkesssä vähän huono levylautasen kuluttaja.
elämä on pelkkää musiikkia, työtä ja musiikkia.
miten siinä nyt vielä keskittyneesti pystyisi mitään kuuntelemaan tai mistään analysoimatta nauttimaan?!

top kympissä ovat tällä hetkellä kanteleen kylän satunnaiset traktorinpörinät ja linnunlaulu. aamuisin ja autossa soitan radiota, yleensä yleq:ta kuullakseni uutiset.

mutta jos mielentilamusiikkia - ei niinkään oikeasti soivaa - pitäisi valita? voisin siis valita hengessä soivia biisejä. näin:

- ap sarjannon onnenkantamoinen ja moni muu, rauhaisampikin lemmenlaulu sopisi tähän tilaan.
vaikkapa mun enkeli mun. tai oikeastaan äijän mikä tahansa kipale. nerokkaita biisejähän sillä miehellä piisaa. vai mitä?:

"intohimon kesän jälkeen joskus yli rakkauden käy kylmä tuuli,
jos sen kestää mies ja nainen,
enää koskaan haavoita ei kylmä tuuli" [lue kokonaan...]

ap on ehkä ainoa suomalainen lauluntekijä, jota ihan oikeasti ja perinpohjaisesti fanitan.

- runolaulua. mitä vain runolaulua, mutta ei modernia uusiorunolaulua. mahdollisimman perinteistä ja vanhaa, kiitos.

- tomppa waitsia. mieluiten levyä strowfishtrombones, mutta mitä tahansa waitsia. ihan mihin mielentilaan tahansa.

- lisäksi päässä soivat omat biisit, niin valitettavaa kuin se onkin.
hiljaisuus ajaa ne pintaan.
ja se, että oma uusi levy odottaa viimeisiä päällesoittojaan (lue: -soittajiaan), miksaamistaan ja masterointiaan alakerran studion koneella. melkein valmiina. kutittaa kämmenistä, kun sitä ajattelen.

hm. tämä ei ehkä meemillä heittäjää tyydytä. mutta tulipa rustattua.