minä, paatunut ekoihminen (ainakin wannabe), olen kompastunut.

mutta minkäs teet, kun asiat vain menevät niinkuin menevät.

ai mitä?

vuokraisäntäni rakensi ensin ullakollemme uuden huoneen. sitten hän roudasi sinne yhteisestä sopimuksesta pesutornin. luitte oikein: pesutornin!

muistan joskus lapsukaisen kestovaippa-aikoina jyrisseeni, että meillä ei kuivausrumpua ole, eikä tule. sen on niin hirveä energiasyöppökin ja niin turhake, että kuka nyt sellaista tarvitsee. kun kuivuvat ne pyykit - vaipatkin - ihan itsestäänkin.

mutta nyt kun se on siellä, on sitä pitänyt tietty koittaa. ja vitsi et se on mahtava. varsinkin näillä räntäsäillä, jolloin pyykinkuivatus on ulkoilmassa mission impossible. ja sisällä on viileä ja nihkeä ilman roikkuvia pyykkejäkin.

laitan pyykit toviksi pyörimään ja saan sitten lajitella (?) ne suoraan paikoilleen (?).
(ihan kuin meillä mitään lajiteltaisiin ja niillä mitään paikkoja olisi).

aamulla likainen on puolilta päivin jo puhdas ja kuiva. ja laatikossa.


näin se tuuskahtaa nenälleen hemmoteltu ihminen.






(mutta tuottaahan se edes vähän lämpöä, se kone, tuottaahan? ja eihän se energialuokka A ole niin synti, eihän?)