kuten tiedetään, inhoan ostoksilla oloa, mutta rakastan kauniita objekteja. siinäpä ristiriita. haaveeni linkolalaisesta tai muuten vain askeettisesta elämäntavasta kaatuu kauniiseen muistikirjaan, sormukseen, kassiin tai lankakerään.

onneksi on keksitty kaikenlaisia kivoja webbikauppoja, joissa voi nähdä ja saavuttaa kauniita hommeleita. eikä tarvitse lähteä niihin kammottaviin, mylviviin ja velloviin kauppakeskuksiin.
niin, ja vielä eettisesti jollain tapaa kestävämpiä kivoja objekteja, kuin esimerkiksi roikotetaan keskustan nuorisovaatehtimoissa.

jouduin eilen vähän vasten tahtoani itäkeskuksen kauppiashelvettiin. tämä painajaismainen käynti osoittautuikin aika kiinnostavaksi visiitiksi. olen luullut, että itis on juuri se paikka, jossa tuulipuvut suihkivat ja paplarit paukkuvat, mutta ilokseni huomasin, että pertti perusinsinööri käy jossain muualla. (myyrmäessä?). kansojen ja tyylien kirjo on itiksessä valtava. positiivista ja kaunista katsottavaa, vaikka harmillista on tietenkin se, että kansoja kokoava voima on ostaminen ja myyminen. vaan niin kai se maailman metropoleissa on ollut kautta aikain?

join kahvia keskeisellä paikalla ja katselin upeasti pukeutuneita somalialaisia neitoja, iloisia tummahipiäisiä lapsukaisia vanhempineen, pelottavan (lue: vieraan-) näköisiä mustaakin mustempia miehiä, pikkuisia kovaa työtä tehneen näköisiä aasialaisia naisia, kantasuomalaisia mummoja, räjähtäneitä kotiäitejä mustine silmänalusineen... mahtavaa!

mutta yhden tärkeän huomion tein ostamisesta. enää ei mainosteta mitään sellaisilla sanoilla, joissa kauppias yllyttäisi suoraan ostamaan. nykyään tyyli on tämä:

nyt sinulla on mahdollisuus
juoda kuppi reilun kaupan kahvia
kahvilassamme
hintaan 1.80

nyt sinulla on mahdollisuus
saada haltuusi uusi matkapuhelin
vain yhdellä eurolla

nyt sinulla on mahdollisuus...

kuulin ja näin, mitä kaikkia ihania mahdollisuuksia minulla olisi. joka tuutissa minulle on mahdollisuus. minua odottaa mahdollisuus. mahdollisuus. mahdollisuus.

ennen se oli vain perinteisesti: osta!