lauluntekijä oli yöjalassa. ja päiväjalassa.

ensinnäkin kävin ohjastamassa erästä ryhmää, joka aikoo esittää palasia marian virrestä, mikä tietenkin ilahduttaa sieluani. ohjastaminen oli mukavaa ja hivelevää. kun normaalisti tekee töitä sen yhden ja saman ryhmän kanssa, muuttuu puikoissa heiluja äkkiä rutiiniksi. ja sitten kun meneekin jonnekin toisaalle, huomaa taas ilokseen oman työnsä herättämän kiinnostuksen ja arvostuksen. huraa.

teatterissa oli elvyttävää. varsin. erityisesti sorsastajan loppupuoli vetosi sielunelmääni.

päädyin pian sitten vltavaan, jossa tehtiin välilasku. ja loppulasku. veljmieskin kävi ja toi tuliaiseksi maailman kauneimman ja pienimmän suklaarasian. (minullehan nämä kauneusasiat ovat päällimmäisiä). ja paljon sisarusnaljailua. kiitos.

267396.jpg

267398.jpg

loppuyö vietettiin lasikulmaisessa pintapaikassa, jossa toinen ystävistä tilasi nostalgiapaukun (aprikoosibrändi votkalla ja spraitilla, hyi olkoon kuinka paha paukku viidentoista vuoden takaa) ja lopulta jäi häppärehtämään kolmen oululaismiehen kanssa. jatkotkin olivat seuranneet. minä lähdin hitaanlaisesti lompottamaan niemennokalle.

kuten mainostin, mulla on peti pedattuna kaupungin parhaalla paikalla. vaikka majalle lampsiminen aamuyön vihmovassa sateessa ei ollut herkkua. taksijonossa seisominen olisi varmasti ollut vielä hermojaraastavampaa, mutta sitä muut kilometrin mittaiset ihmiset (!) näyttivät tekevän.

sain olla yökylässä marjon ja timpan luona. voi mikä suuri luksus ja lämmin huolenpito. kiitozzzz kovasti makeista muutaman tunnin unista.

ja ehdottomana erikoismielenlämmityksenä huppeloista juhlijaa klo 3.15 huoneessa odottanut hedelmäsalaattiasetelma. jota tosin en enää siinä vaiheessa saanut kunnolla sellofaanistaan, niin söin sitten reunaan pienen sepaluksen tehden.

267394.jpg

loppukevennykseksi vielä pieni mietityttävä raporttikuva kampin keskuksesta. kuka näitä liikkeiden nimiä oikein keksii?

267395.jpg

kiitos kaikille, jotka tekivät tästä tilaisuudesta mahdollisen, kiitos yhteisyökumppaneille, kiitos ystäville, perheelle ja kiitos musiikkiopistolle ja seurakunnalle.

(miten yksi bileyö tässä vaiheessa tuntuukin näin suurelta juhlalta ja vaatii näin suuria eleitä selostuksekseen?)