mua pisti eilen kimalainen.

mitään muuta ihmeellistä siihen ei liity kuin se, että mua ei ole ennen pistänyt minkään maan valtakunnan piikkipyllyinen pelottava pörrääjä. ei mehiläinen, kimalainen, ampiainen, herhiläinen.

istuin tytärlapsen kummisedän ja tytärlapsen kanssa loviisalaisen pitserian terassilla, kun yhtäkkiä ihmettelin, mikä takareiteen painaa. luulin suunnilleen, että penkissä on joku tikku tai sitten joku hermo on mennyt ihmeellisesti pinteeseen. en kehdannut mitään käydä älisemään, kun ajattelin, että onpa noloa. sitten näin tokkuraisen kimalaisen maassa ja tajusin.

mukavat naurut aihe kirvoitti. mä haastan kotipitsan oikeuteen.

nyt on koettu tämäkin. ei ollut niin kamalaa, kuin mainostetaan.