mä en oikeastaan voi sietää urheilua, penkkiurheilua siis. mua todella häiritsee se, että älämölötoosasta tulee koko ajan jääkiekkoa ja formuloita. ja sitten lisäksi jotain muuta sontaa.

viime kesänä kerran tennistä katsoessani tajusin, mistä urheilunkatsomisvastaisuuteni johtuu.

se on pelkästään selostajien syytä. pitääkö niitten huutaa niin hirveästi ja nopeasti koko ajan? mitä korkeammaksi käy selostajan ääni, sitä nopeammaksi käy myös puhe. ja yleensä mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan tapahdu, vaikka äijä kuinka huutaisi.


JAaaasieeeeeLLÄkapaNENmaaLINTAKANAsyöttääHElmiselleJAsiitäLAUKAUSnytJ
ANNELAUKAISEEjaOHIMENEEvoivoivoiKUNsiinäolisiNYTOLLUT SEPAIKKAJAtaaaaasSIELLäpaikkaaKASUrin
enKOASjaSNKJHHDOl#€#"JDN
KLAKDNkasdldfjklh hKJHjafdkjbnasfjkhKHJKJHH K>NkJASIELLÄlepääMAAAALLIIIIIIIII!!!!

mä en yksinkertaisesti kestä. tennistä jaksoin katsoa yhden erän, kun siinä selostaja rauhallisesti aina ilmoitti, mikä on tilanne ja ai-jai-taitaapi olla viivalla

vastaus minun huutooni on curling, suomeksi kurlaus, jota tuolta meille näytetään nyt tuntikaupalla päivässä. mielekkääksi lajin tekee se, että kerrankin näen suomalaisen, mattivanhas -tyyppisen miehekkään hahmon polvistuneena tärkeän asian äärelle. ja lisäksi miehet siivoavat tehokkaasti kimpassa. koko ajan, vieläpä. ja puhdasta tulee.

lisäksi joku rauhallisesti ja turvallisella äänellä toteaa tilanteen.

mä en tajua niistä kurlauksen säännöistä hevon-sitä-itteensä - en käsitä, mistä ne pisteet tulevat. enkä oikeastaan sitäkään, mitä siinä niinku yritetään. mutta se ei mua paina. olen kurlauksen ylin ystävä.

kun nyt vielä saisi shakkimatsit telkkariin. eikä sitten mitään pikashakkia; kirjeshakkia mieluiten. ja aina silloin, kun joku miettii yli 15 minuuttia, näytettäisiin ruudussa hitaasti vaihtuvia luontokuvia aina seuraavaan siirtoon asti. mutta panhuilumusiikki olisi tässä yhteydessä lailla kielletty.