pitkällisen ja raskaan remontin, raivaamisen, siivoamisen, kokkaamisen, suunnittelun ja hermoamisen jälkeen saapuivat odotetu vieraat. anopit, pappa ja joulupukki.

tytärlasta huolestutti, kun pappa lähti just johonkin ulos, kun pukki tuli, eikä pappa ollut lahjoja vastaanottamassa.

olen ylpeä tytärlapsesta. hän avasi aina yhden paketin, tutki tarkkaan paketista paljastuneen, ei muistanut edes, että muitakin lahjoja on vielä avaamatta. leikki yhdellä lelulla tai luki kirjan, ennen kuin avasi seuraavan paketin. jotenkin se oli oikein: nauttia jokaisesta erikseen ja tosissaan.

onneksi emme saaneet mitenkään paljoa lahjoja, tytärlapsikaan, vaikka sai eniten. kirjoja ja palapelejä, vähän legoja. aikuiset saivat lähinnä kirjoja ja kalsareita, kuppeja ja kasareita. kaikkea tarpeellista.

äitini on kirjoittanut ja painattanut ensimmäisen runokirjansa. pukki toi painolämpimän. nopeasti tuntuu siltä, että kynttilää on turhaan päreiden välissä piilossa.

mikä hämmästyttävintä ja leukojaloksauttavinta, pukki toi myös omassa mittakaavassani uskomattoman suurelle rahasummalle kirjoitetun sekin. en ole oikein vieläkään toipunut siitä.

kiitos kaikille. joulu on ollut tähän mennessä mehevä ja mahtava.

niinkuin tytärlapsi eilen nukahtamaisillaan sanaili:

- äiti...
- nooh?
- kiitos vieraista.
- eipä kestä.
- äiti... kiitos joulupukista.
- eipä kestä.
- äiti... kiitos mummista, papasta ja mummosta.
- ja kiitos sinusta, tytär. hyvää yötä.