multa livahti tänään sellainen sammakko, jota en uskonut koskaan suustani pääsevän.

istuin sinisillä sohvilla ja kuuntelin luokista kuuluvaa soiton kakofoniaa. yhdessä kämpässä jotkut treenasivat biisiä, jota kohtaan mulla on monestakin syystä negatiivisia ajatuksia ja katkeria muistoja.

toisella sohvalla istui tyyppi.

päästin suustani jotain semmoista kuin

hirveää paskaa noi tuolla veivaa.

tyyppi katsoi vähän vinoon.

kun on se nyt selvää, että ei kaikki treenikämpistä kantautuva musisointi ole mitään konvehtia. eikä se ole mikään oletusarvokaan. eikä kellään ole todellakaan mitään syytä ottaa kantaa siihen, mitä luokista kuuluu. siellä kun ihmiset treenaavat! biisejä kuin biisejä.

mutta kun kyseessä olivat omat muistoni kyseisestä biisistä ja huonot fiilikset niistä. ei se soitto.

ja juma, että taas hävetti.