se on lajimme. hemmoteltu ihminen.

neljään päivään jos ei normaalisti saa nauttia juoksevasta vedestä asunnossaan, ovat ihmisen päivärutiinit mytyssä. koska pesen pyykkiä, miten tiskaan astiani, koska napani saa puhdistavaa elämän eliksiiriä? kuinka vedetään vessa vedettä, vai onko meidän säästettävä koko talouden jätösten vetäminen hetkeen, jolloin vettä tulee?

neljänä päivänä olemme saaneet nauttia kotiimme - keittiöön, vessaan, kylppäriin, saunaan, työhuoneeseen, pihahanaan - pumpatusta vedestä vain muutaman tunnin vuorokaudessa. ja ah, sitä riemua, kun kirkas ja kaunis vesi solisee hanasta vain kahvasta nostamalla. ja napista painamalla se levittäytyy virkistäväksi, ulospäin leveneväksi suihkuksi, joka elvyttää tunkkaisen ruumiin.

hulluksi tullut kaivonpumppu pumppaa öiseen aikaan koko kaivollisen vettä jonnekin talomme uumeniin. kukaan ei vielä tiedä miksi, eikä minne se kaikki vesi menee. luultavimmin se päätyy viemäriin, mutta mikäpä olisi kauhistuttavampi ajatus kuin se, että tonneittain vettä pumppautuisi itsestään vaikkapa kellariin tai välikattoon?

(mosambikissa ollessani nk. suikussa ei ollut levittävää suutinta, vaan jääkylmä vesi porasi kaljun keskelle päätäni, kohtaan, johon paineella syöksyvä vesi aamu aamun jälkeen osui. mutta vettä oppi arvostamaan sielläkin. ei ollut jokapäiväistä huvia kumminkaan se.)