lapsiasiaa. taas.

kuuntelin nimittäin tänään yle puheelta - joka on suosikkiradioni - jotain ohjelmaa, jossa asiantuntijat keskustelivat viikon uutisaiheista ja muusta aika vapaasti. olikohan se joku taustapeili tai joku.

keskustelivat taas lasten hyvinvoinnista, vasta vilahtaneen lasten oikeuksien päivän kunniaksi.

moneen kertaan ohjelmassa otti nuori naispuolinen keskustelija esiin lasten pahoinvoinnin ja sen syyksi vanhempien neuvottomuuden. ja saman leipäesimerkin ainakin kolme kertaa. tähän nojattiin:

jos lapsi saa kaupassa päättää, mitä leipää ostetaan, ei ole kysymys lasten hyvinvoinnista vaan pahoinvoinnista.

muut keskustelijat myhäilivät samanmielisinä, studiosta kuului mmh, joo, nii, just.

tietenkin tuo oli vain esimerkki, ymmärrän, mutta muita esimerkkejä huonosta kasvatuksesta ei otettu esiin.

kyllä mä niinku sanon, että jos tuo on se, missä lasten pahoinvointi näkyy, on meillä todella pahoinvoiva nelivuotias, niinkus vissiin muutenkin tiedätte.

minä pyydän usein nelivuotiasta kaupassa menemään valitsemaan leivän. saatan antaa ohjeeksi hae tumma leipä tai hae vaalea leipä. tai jugurtin tai pastan.

kun sillä ihan totta ei ole mitään väliä, syödäänkö me banaani- vai mansikkajugurttia. tai onko vaalea leipä fatserin vai vaasan. sitäpaitsi tytär yleensä valitsee sen tuotteen, jota kotona muutenkin yleensä on. ja laps ymmärtää, että jugurtti ei ole sama kuin jälkiruokavanukas tai leipä ei ole yhtä kuin pulla.

ai miksikö se saa valita? no siksi, että mua ärsyttää kaupassa riehuvat penskat, jotka turhautuneina kiukkuavat ja repivät hyllystä kaikkea ja kiljuvat namiensa perään. ei ihan tosi voi olettaa, että pitkän tarhapäivän jälkeen väsyneet kakarat eivät järjestäisi hämminkiä kauppareissulla. tietenkin. mutta jos ne saavat tehdä siellä kaupassa jotain järkevää ja osallistua ostosten tekoon perässä lampsimisen sijaan, ne jaksavat sen kauppareissun ihan hyvin.

jaa, miksikö sinne kauppaan sitten pitää mennä niitten pentujen kanssa? no, pitää joskus vaan mennä. koiran voi aina sitaista tolppaan kaupan pihaan tai sitten jättää kotiin, mutta leikki-ikäisen pihalle tai kotiin yksin jättäminen on edesvastuutonta. ja kuitenkin niitä pitää jollakin ruokkia, välillä, niin kaupassakin on käytävä. että nih.

EDIT

paasasin tästä ruokapöydässä ladakuskille. tytärlaps puuttui puheeseen:

"Kirjoita lokiin: Yksi lapsi, ei ole pahoinvointia. Neljävuotias. Ei lapset voi tietää mitä leipää ostetaan. Mut kyllä ne ite päättää. Ei saa repiä kamoja hyllystä. Ei saa riehua. Ei käytännöllistä sanoa niin."