ihme kyllä heräsin tänä aamuna niin, että olin nukkunut ihan koko yön kylkeä kääntämättä. hermokipu on siis laantunut ja kai vähän muukin kipu, kun en kerran panacodia tai buranaa noussut hamuamaan.

kädet ovat ihan uskomattomat. sormet eivät taivu suoraksi eivätkä koukkuun, just sopivassa asennossa ovat siis laulamaan läppärin näppäimillä. ihon alla on kämmenpuolella punaisia, verestäviä verenpurkaumia, näyttää siis siltä, kuin liha olisi ihon alla hakkeluksena. ja siltä se totisesti tuntuukin. selkäpuoli on vain perinteisesti näppyläinen. mutta se kamala tuska on kaikonnut. toisaalta mihinkään ei voi koskea, jos se aiheuttaa yhtään painetta. esimerkiksi sukkien pukeminen oli uskomaton tehtävä ja siinä kolmevuotias sai kyllä auttaa äitiä ihan tosissaan. housutkin olivat aika vaikea juttu, rintsikoita en edes ajatellut. leivän leikkaaminen ja kahvinkeitto olivat suorituksia sinänsä. sittemmin olenkin vain istunut laulattamassa näppistä, se kun onnistuu tuskitta. ja samalla voi tiirata teeveen aamupäiväsarjoja. (ei meillä telkkaria ole, vieläkään.)

varpaat näyttävät selviävän vähän helpommalla, ne ovat vain kipeät. en voi taivuttaa käsiä kyynerpäistä suoraksi, sillä kyynerpäät ovat niin rutolla, että kädet eivät yksinkertaisesti mahdu suoraksi.

suu on onneksi tervehtynyt. ehkä se on parantumisen alku.

olin aamulla varmaan aika näky naamoineni ja vaikeine kävelyineni ja kädet koholla, kun vein lapsen päiväkotiin.
(tosin yhden lapsen isä ei huomannut naamassani mitään, vaikka jäi juttelemaan. kun kerroin tilanteesta, hän totesi katsovansa vain silmiin tai sitten muualle, mutta ei viitsinyt lasten kuullen kertoa enempää.) sillä reissulla multa kysyttiin

saatko sä kulkea vapaana?

saan. tää on tarttunut kaikkiin jo. jo ennen kuin kukaan sairastuikaan, se tarttui jo. mutta en mä ehdoin tahdoin vielä täältä tule pois. torstaina vasta, kun on kuoroharjoitus.






J.K.
tilasin itselleni pieleen menneiden synttäreiden kunniaksi ja muuksi palkinnoksi tästä kärsimyksestä talveksi kengät. ja millaiset! olen merkkiuskollinen.