nyt ne on pilanneet sen lopullisesti.

kaustisen festarit, nimittäin. enää ei kuulu kulkun ääni, enää ei soi soittu.

perinteiset tappajahanuristit ja tanhupetterit on karkoitettu juhlilta. päivällä yleisö hortoilee festivaalialueella orpoina eikä tarjolla ole kuin kaljaa. ennen reuhakas soitto - perinteinen tai se uralinpihlaja - soi joka nurkalla ja sattumalta saattoi kuulla mitä ihmeellisimpiä esityksiä. aamuviidestä aamuviiteen. toisilla tippa nenänpäässä, toisilla muualla.

lisäksi. festarilla ei enää soi myöskään ammattikansanmusiikki. ammattikansanmuusikot haluavat palkkaa, mutta he tuovat festareille laatua. niin hienosti toveri hande koulutuksesta ja tuloksista kirjoittaa täällä, että mitä siitä sen enempää kertomaan. nykyään festareilla saa heinäsuovasta neulaa hakea, jos haluaa ammattimusisointia kuulla. muutama bändi koko viikolla maistereita, muutama opiskelijoita.

mitä siellä sitten esitetään, mitä siellä sitten kuulee?

humua, kaljaa, poppia, rahastusta, myyntiä, isoja vaihtelevantasoisia maailmanbändejä.

pilalla tunnelma. monien mielestä se on ollut jo monta vuotta, mutta tämä oli pohjanoteeraus.

ja missä ovat kahvilat ja pelimannin penkki, missä pitsakoju ja texmexvaunu!? heti takaisin!

seuraavaksi nillitän perhelomista.