nyt sitä on harjoiteltu kaksi päivää.

olen yhäkin ällistynyt, että olen saanut tällaisen kunnian. näin monet taitavat ja ihanat laulajat ovat vapaaehtoisesti halunneet tulla laulamaan mun biisiäni ja ainakin toistaiseksi vaikuttavat haluavan laulaa sitä. yhä.

ensimmäisen päivän ensimmäisissä treeneissä, heti lämmittelyssä tiesin, että tästä tulee mahtavaa.

on oikeastaan noloa, että olen välillä treeneissä ihan liikuttunut, hyvä etten yhdessä tietyssä kohdassa itkuun purskahda. ei kai omaa biisiään niin ihanana voi pitää?

niin, ei voi.
mutta se saundi on niin ihmeellinen. kun 17 (tai oikeastaan 16 - minähän kuuntelen ja itken) tanakkasaundista naista pistää tukkia tutisemaan koko kirjonsa, äänialansa ja volyyminsa voimalla, ei voi siinä olla nöyrtymättä kenkään.