meillä on vietetty letkeää juhannusta.

meillä on lappanut vieraita, mikä on ollut ihan mahtavaa. siksi minä juuri pidän kesästä, että silloin saattaa väkeä pelmahtaa tuvan täydeltä, tuttuja ja uusia tuttuja, tutuntuttuja ja ties mitä. tytärlapsella riittää vahteja, leikittäjiä ja saunottajia (kiitos T ja A) ja aikuisilla muuten mukavaa seuraa.

ladakuski on huhkinut hellan äärellä varsin kiitettävästi. parhaimmillaan pääsin laskelmissani yli 20 ruokailevaan vieraaseen, enkä tiedä kenenkään nälkäisenä poistuneen. tai janoaan valitellen. kiitos, armas.

yönkähmässä työhuoneellani istui kuuden ämmän kikatteluremmi ja tärkeintä siinä oli, että miehet olivat nukuttamassa lapsia ja kaikkien huppelissakikattelijoiden ikäambitus taisi olla 40 vuotta. siis nuorin oli jo muutaman vuoden saanut ostaa alkosta viinaa ja vanhin oli ollut nelisenkymmentä vuotta naimisissa. ja jestas, että olikin rattoisaa! ei siinä kukaan ikiä kysellyt!

jossain välissä se kokkokin taidettiin polttaa.

aamulla - on pakko tunnustaa - olin aika puuduksissa. niin taisi olla muutama muukin juhlija. mutta päivä jatkui letkeissä tunnelmissa ja sainpa piipahtaa (lempiverbejäni, toim. huom.) kastajaiskaffeellakin kirkonkylällä.

tytärlapsi on aivan kuitti-kvitto kaikesta rellestämisestä. se sai maistaa limpparia ja leikkiä sytämensä kyllyydestä. myös kesän ensimmäiset, todella kutittavat itikanpuremapaukurat on lääkitty.

ihmiset, olette niin mahtavia ja mainioita, käväisseet ja jääneet. tervetuloa uudelleen. kaikki. jos ette halua esiintyä flicrissäni, huutakaa ja lujaa.