olen päästänyt käsistäni tilaussävellyksen.

se esitetään heinäkuussa. jännittää vähän jo nyt.

sen päästäminen vapaaksi oli helpotus. olen kuunnellut biisiä mielessäni jo niin paljon, että olin jo siihen ihan kyllästynyt. tämä on tietenkin osa prosessia; muuten valmista ei tulisi koskaan. siitä, että ei halua kuulla kappaletta enää kertaakaan tietää, että kappale on valmis.

lopuksi koko juttu kuulosti vuoropäivin paskalta ja konvehdilta.

osa teosta on ääninauha. loppumetreillä se ääninauhalla puhuva henkilökin kuulosti ihan ankealta, vaikka olin valinnut pätkän sillä perusteella miten makee se oli. helpotuin kovasti, kun litteraationi tarkistanut asiantuntija kommentoi sen olevan tosi hienon.

en odota mitään kantaesitykseltä. kauhistuttaa ajatuskin. ei esiintyjien vaan itseni puolesta.

illalla tytärlaps kaksjapuolvee sanoi minulle:

äiti-pienokainen, nukahda mun käteen.