meinasin sanoa, että ruotsalaista huonekalujättiä.

mutta siis minä inhoan ikeaa.

jouduin sinne viikolla, koska muutama homma seisoi keittiöremonttimme kulussa, koska ikeasta oli saatava muutama tärkeä kapine. ja miksi juuri ikeasta, jos kerran sitä niin inhoan? hyvä kysymys. todellakin!

minusta on nöyryyttävää kulkea pakotettuna sitä nuolilla osoitettua reittiä. vaikka minua ei tuon taivaallista kiinnostaisi sohvat tai sängyt, niiden ohi on pakko kulkea sadan muun toppatakkiin ja tuulihousuihin pukeutuneen töllistelijän perässä. en minä halua nähdä sohvia ja tuulipukuja, minä haluan pari hyllynkannaketta ja maustelokerikon!

se on ihmeellistä karjanajoa. hyvin toimii: suurelle osalle karjaa näkyy tarttuvan jotain aivan turhaa keltaiseen kassiinsa, jota he sitten keventävät ennen kassoja työntämällä hyllyjen väleihin niitä lautasliinapakkauksia ja muovisia riemunkirjavia munakuppeja. mutta jotain kulkeutuu kassallekin saakka.

ja voi sitä ikean laatua! meillä ei ole ollut paljon mitään ikeasta, mutta kaksi lamppua, vessan ja kylppärin, on. kumpikaan ei ole toiminut ensimmäisen kuukauden jälkeen ja ne sentään asensi ihan oikea sähkömies. ja koko ikea näyttää mun mielestäni ihan just siltä: nämä eivät sitten muuten kestä ensimmäistä kuukautta pidemmälle.

ja fyi! niitä ikeakoteja. kuka sellaisen haluaisi? ja kuinka monella silti on?

itse menin hakemaan täsmäobjekteja. eikä mukaan tarttunut oikeastaan mitään muuta. tunnin myymälässä haahuiltuani löysin varastohyllyn, josta maustelokerikko tuli itse noutaa. ne penteleet olivat loppuneet! kele! tana! tu! eikä mitään mainintaa ollut siellä paikassa, mistä piti käydä katsomassa, millä varastohyllyllä kyseisen tavaran pitäisi maata.

kotona ladakuski tuskaili kelpo tovin ikeamaisten ikealaisten (lue: ihan kiinalaisten) ohjeiden kanssa. taisi olla paketissa väärät ruuvit.