olen istunut kaksi päivää seminaarissa.

normaalisti sellainen on minusta puuduttavaa. yleensä en satu seminaareihin, joissa aiheet ja esiintyjät jotenkin loistaisivat, mielestäni.

nyt olen tosi iloinen. olen kuullut monien fiksujen, järkevien, terävien tyyppien ja hyvien muusikoiden kertovan tutkimuksistaan, tieteellisistä ja taiteellisista tohtorismatkoistaan. ja mikä hämmästyttävintä, aika monet näistä tutkijas- ja taitajasihmisistä ovat kaiken lisäksi hauskoja. ja kauniita.

joskus sitä tosin ihmettelee mielessään, että mikä ihme saa ihmisen tuostakin olemaan noin kiinnostuneen? ja että mikähän tuossakin nyt on se juju? että ei kai tuokaan turhaa ole, mutta. ihminen voi kyllä hurahtaa ihan mihin tahansa. (niinkuin on itse kullekin tässä käynyt). siis ihan mihin tahansa.

sain taas hetkeksi hengen ruokaa (ja ruumiin, kunkkulassa kun oltiin). niin, ja inspiraatiota. kiitos.