jos joillakin muillakin, meillä asuu tyyppi.

viime aikoina mystinen rieppa-annekke on tehnyt kaikenlaista jäynää ja jännää. yleensä siitä puhutaan kolmannessa persoonassa, mutta kerran kun kysyin lähtisikö rieppa-annekke syömään lettuja, vastaus kuuluikin: en.
se siitä tyypistä tällä erää.

lisää tyyppei on ollut ilo ja kunnia löytää lärväristä. en ole hirveästi innostunut, niikuin jotkut joskus ovat olleet. mutta sen verran kuitenkin, että olen tutustunut asiaan; kuinka se toimii ja mitä iloa siitä on? ja kerännyt satakunta kaveria.

ei siitä mulle oikeastaan kovin paljoa iloa ole. minä olen blogimäen miehiä. facebook on siitä kummallinen juttu, että kun siellä on vähän pyörinyt ja hankkinut kavereita ja katsonut, mitä siellä sähistään, niin sitten: ei mitään. se ei nouse mihinkään uuteen ulottuvuuteen, koska siellä ei kukaan tuota itse juurikaan mitään sisältöä, herätä mitään ajatuksia tai saa aikaan minkäänlaista ajatustenvaihtoa.

minä luen mielelläni blogeja. niitäkin kyllä arvostellaan ja onhan joukossa toki ihan järetöntä schaissea. mutta joskus löytyy helmiä, joiden päivittyminen blogilistalla saa ilon läikähtämään sydänalassa. että on kiva mennä lukemaan. joko ne ovat niin hyviä, että ajatuksia herää aina tai sitten niitä kirjoittaa joku mainio henkilö. tai sitten niistä saa vertaistukea.

mutta feispuukissa vaan sompaillaan. soudetaan sinne tänne ja heitetään katiska milloin kenenkin veteen. josko se vaikka silittäis mun tofukuutiota? tai jos se vaikka vertailisi, onko meillä yhteneväinen leffamaku? tai jos se ostaisi mulle virtuaalikaljan? tai lähettäis kukan? tai lahjan? vaan mitäpä, jos se heittääkin virtuaalikakkaa mun päälle?

vaan olen minäkin siellä tavannut jo vanhoja kavereita uudelleen. ja saanut pari kosiskelua eri puolilta maailmaa vain ihan profiilikuvani perusteella. yksi oli turkista tulossa ihan tosissaan, kun vastasin sille, että en ole söpö ja kiva, vaan irl ihan hirvee bitch, ja että mun luona asuu mies. että hei hei.

ja se onkin jännää: jotkut vanhat tutut ovatkin kuin vanhoja tuttuja, tulevat morjenstelemaan ja lähettelevät pieniä lahjoja. jotkut eivät. eivät tule päivää sanomaan, vaikka ensin pyytävät tai suostuvat kavereiksi. sitten on sellaisia, joita ei oikeastaan tunne, on jokus tavannut, entisessä elämässä. ja lupautuu niille kavereiksi. sitten huomaa, että niillä on joku tuhat frendsii, että sillä lailla sitten tekee itsestään elämässään suositun.

mä olen mieluummin vähän epäsuosittu oikeassa elämässä. ja suosiossa vain niille, joille oikeasti olen.