vietin laatuaikaa yhden kauan unohtamani ja laiminlyömäni ihmisen kanssa ja kävin katsomassa harry potterin tennispalatsissa.

ihmeellinen muovinen maailma asustaa jossain tuolla jättipopcornannoksien, megalimujen, karkkisäkkien ja leffamainosten välimaastossa.

itse harry potter tyydytti tarpeemme täydellisesti. ei tarvinnut vieläkään keskustella sen ihmisen kanssa.

vieressä istunut nuori pariskunta keskusteli kyllä keskenään kuin olisi mässyttänyt poppareitaan kotisohvalla. kommentoi jokaista juonenkäännettä. no kiva toi. no mee nyt siitä. kiva mennä piiloon kun on noin iso. karsee. kato!

kotimatkalla sitten se laiminlyömäni ihminen totesi flunssan olevan tulossa ja sitä sitten kimpassa päivittelemään koko matkan. nieleskelimme kimpassa tikkuja kurkusta.

kotona ladakuski keitti rooibosit laiminlyömälleni tyypille, joka kääriytyi kutomaansa vilttiin. lapsi meni kiltisti sänkyynsä nukkumaan.