yks heebo meinasi tehdä musta ja repsikalla istuneesta kansanmuusikosta kirjaimellisesti ketsuppia.

ja meinasi tehdä ainakin kolme äiditöntä lasta, kaksi akatonta miestä ja monta laulajatonta bändiä.

ajelin motarilla ihan normaalia 120:n moottoritiehaipakkaa, onneksi en sentään erityisesti ylinopeutta. ohitin yhtä oikealla kaistalla matelijaa, kun yhtäkkiä tuo auto päätti yllättäen laittaa vilkun päälle ja paukahtaa ohituskaistalle. tein äkkijarrutuksen ja muutaman sentin päässä keulastani tuo toinen ehti ajaa takaisin omalle kaistalleen. huh huh. tavarat sinkoilivat autossa ja ainakin kaksi sydäntä hyppäsi kurkkuun ja pari elämää vilisti filminä eläjän silmäin edessä.

kiihdytin takaisin ohitettavan rinnalle ja kurkkasin: siniharmaassa autossa kolmikymppinen kalju äijä, pieni parta leuassa, bööna repsikalla. ei vilkaissutkaan, vaikka jäin hetkeksi rinnalle.

jos luet tämän, haist v.

ihmettelen, miten ihmiset oikein ajelevat. en käsitä, miksi sitä vinkkaria ei laiteta lipottamaan hyvissä ajoin ennen ohitukseen lähtemistä niin, että sekä itse ajaja, että muut autoilijat ehtivät rekisteröidä tulevan liikkeen? lisäksi: onko pakko siirtyä siihen kaistalle äkkiohjaamalla niin, että mitään ei ole tehtävissä, jos joku siellä kuolleessa kulmassa sattuu olemaan!?

itse laitan ensin vilkun päälle, sitten harkisen hetken, katson peiliin, taustapeiliin ja olkani yli ja vasta sitten livun hitaasti ohitukseen. niin, että varmasti näen, jos joku muukin mielii samaa tai yrittää kanssani yhtä aikaa samaan pisteeseen.

perkele sentään, että pelästyin!