(edelliseen kisavisaan lisään vielä, että kyseinen kappale,
kesä, julkaistiin sinkkuna vuonna -87)

kivaa kun tulee kesä ja ihmiset paljastavat käsivartensa. sillä käsivarret on minusta kivat myös.

käsivarsia on kamalasti erilaisia ja kaikenlaisten käsivartten omistajat kokevat nöyrää häpeää käsivarsiensa puolesta. mikä on minusta hassua sikäli, että en tiedä ketään muuta, jonka mielestä käsivarret ovat kiehtovia.

omat käsivarteni ovat itäsuomalaiselle rodulle tyypilliset. tukevat, mutta eivät suhteellisesti ottaen kovinkaan lihavat. niihin on sijoittunut kaksi vahvaa ja fyysistä työtä tehdessä selkeästi näkyvää lihasta, ojentaja ja hauis. tyypilliset maalaisnaisen työtäpelkäämättömät käsivarret. kehittyvä alli alapuolella.

joillakin on käsivarsien sijaan lihattomat ja kapoiset, melkein paljaat luut. ne ovat minusta vieraat, vaikkakin saattavat olla kauniit. näistä käsivarsista on myös lihava versio, suora ja lihakseton, vähän kumimainen.

joillakin on kivat lihakset käsissä mutta ei läskiä. sellaista on aina mukava nähdä, mutta ikävää, jos kantaja sitä liikaa korostaa. tänään sattui tänne tanssija, joka ei enää edes muista itse käsivarsiaan ja niissä olevia lihaksia. sitä on kiva katsella. mutta sitten kun joku tatuoituttaa habaansa tribaalin ja pukeutuu hauista korostavaan paitaan - sitä ei ole mukavaa katsoa.

joillakin on hillittömät limput.

vanhoilla ihmisillä on hienot käsivarret. liha on karannut alapuolelle ja siellä keikkuu ryppyinen nahka kertomassa menneiden vuosien elintavoista.

ja kaikki tämä. niin miehillä kuin naisillakin.

ehkä ainoa kerta, kun olen jäänyt aivan sanattomaksi oli kerran, kun olin asiakaspalvelutyössä ja tiskin taakse tuli parikymppinen nainen, jolla oli uimarin ylävartalo: leveät ja kulmikkaat hartiat, joissa oli täydellisesti muodostuneet lihakset ja solisluut ponksottivat somasti. käsivarret olivat sileät ja lihaksikkaat. ja kaiken tämän peitti ruskettunut iho ja toppi, joka oli vain niskan takaa kiinni. olin sanaton kateudesta ja pökerryksestä.

mutta tämä ei ollut se paljastus. paljastus on se, että otin ladakuskin 11 vuotta sitten vain täksi kesäksi  melkein/ainoastaan/pääasiassa/ainakin hänen leveiden hartioittensa ja vahvojen käsivarsiensa vuoksi. soitin yöllä ystävättärelle pienessä sievässä ja kuvailin vasta tapaamani nuorukaisen hartioiden leveyttä tohkeissani. myöhemmin ystävätär alkoi kutsua ladakuskia salanimellä hartia. tiedä häntä miksi.

kerran ystävättären silloinen poikaystävä luki kortin, joka olin lähettänyt jostain reissuiltani. ei ollut vielä tekstiviestiaika. muun kesähöpinän seassa kortissa luki:

ollaan hartian kanssa soiteltu.

tai jotain sinne päin. raportiksi tilanteen kehittymisestä.

poikaystävänsä kesäheilani jäljiltä hämätäkseen (syystäkin!) ystävätär joutui sitten keksimään peitetarinan. siinä tarinassa

sen siskon miehen nimi on reima hartia ja se soittaa kitaraa. ne treenailee joskus yhdessä.

oi niitä aikoja.