sain uskomattoman iltakohtauksen.
näin vuodatuksissani en ole viime kesän jälkeen oikeastaan ollut.

luin nimittäin kotichat-blogia, ihan sattumanvaraisesti blogilistalta harhauduin sinne. oikeasti, sattumalta.

viime aikain päähenkilö on siellä ollut pieni tyttö.
omani ikäinen, suunnilleen,
tyttö, jolle on tehty samassa paikassa suunnilleen samaan aikaan suunnilleen samanlaisia operaatioita kuin omalleni, joskin vielä enemmän ja vähän suuremmista syistä. mutta niin samankaltaisia. ja samat ihmiset. samat paikat. samat fiilikset.

nyt tuota pientä tyttöä en enää ole.

ja omani tuhisee tyytyväisenä sängyssään.
kädet ristissä ja silmät vesissä totean olevani onnenmyyrä.