ehkä kiellän tytärlasta katsomasta sitä.

olen viime kuukausina katsastanut tyhmälootan lastenohjelmatarjontaa. luotan kakkosen lastenohjelmiin, kolmosen ja nelosen en. myös ruotsinkielisten buu-klubben käy, mutta lopettaisivat sen korviasärkevän soiton- ja laulunharjoittelun siellä studiossa jo.

vaikka kakkoselta tuleekin turvallista laatua, en halua että tytärlaps kattelee niitä yksikseen. ei tollanen alta kaksvuotias vielä käsitä mitä siellä oikein tehdään. kuitenkin haluan aika pontevasti, että kakara katsoo töllöä vähän. paino sanalla vähän.

kumminkin kakkosen sunnuntaiaamussa tulee kertakaikkiaan kauhea ohjelma.

eka kerralla olin ilahtunut mikki hiiren kerhotalon tapahtumista, vaikkakin ohjelman staili oli minusta räikeä. ohjelmassa seikkailevat pariskunnat mikki & minni (ja koiransa pluto), aku & iines, hessu & heluna sekä sinkku pekka (se paha pakastimen kokoinen kaveri). joksus lisäksi seikkailee joitain yksittäisiä pikkueläimiä, kuten tipu tai nallevauva. jokaisessa ohjelmassa hoksataan paljon, lasketaan, valitaan sopivia työkaluja tai tarpehia erilaisten ongelmien ratkaisuksi. se just oli minusta kivaa. ja varmaan myös ohjelman sisäänostajistakin.

mutta kun olin nähnyt suunnilleen kolme jaksoa, käärmestyin pahasti. jokainen jakso noudattelee samaa kaavaa: tytönhupakot (iines, minni ja heluna) joutuvat turhamaisuuksissaan kaikenmoisiin ongelmiin ja poijat (aku, mikki, hessu) pelastavat naikkoset pulasta. kaikissa jaksoissa korostetaan sitä, miten ongelmien ratkaisuun tarvitaan voimaa ja nokkeluutta. (ja sitähän meillä on, eikös olekin? ja päälle merkitsevä katse ruutuun.)

olen nähnyt, miten pojat pelastavat iineksen leijumasta taivaalta, hänen haalittuaan itselleen liikaa ilmapalloja valokuvaa varten. olen nähnyt minnin nukahtavan satavuotiseen uneen poimittuaan salaa ruusuja helunan tarhasta. ja niin edelleen.

jos naikkoset eivät ole nesteessä, he paistavat kakun tai pesevät mikin paidan. mutta älyä tai habaa vaativiin tehtäviin ei noista korkokengissä kipittävistä kimittävällä äänellä kiekuvista hupakoista ole.

hyi helvetti sentään.

(ja muuuten ankkalinnan ihmissuhteisiin tämän enempää puuttumatta ihmetyttää minua se, miten ihmeessä heluna ja hessu voi silleen niinku hengailla? nehän on hevonen ja lehmä, tsiisös!)