joskus aina joku kysyy, mistä luovuuteni oikein kumpuaa.

ajattelen ensisijaisesti, että huonosta itsekritiikistä ja tyhmänrohkeudesta.

esimerkiksi nyt toi säveltäminen. kaikki hienot ja upeat säveltäjäthän sanovat lukevansa tyyliin itämaista viisautta, hakkaavansa ohimoittaan, kärsivänsä ja matelevansa suuren musiikkiuniversumin matosena keräämässä pieniä viisauden murusia ja pusertavansa niistä sitten muutaman tahdin.

minä tunnustan: mulla on idea, mulla on nuottipaperia, mulla on kokonaisuudesta joku kuva. ja sitten sitä vähän funtsitaan ja sitten se biisi kirjoitetaan. välillä onnistuu, välillä ei. jos ei, juttuun voi palata myöhemmin ja katsoa, mikä siinä olis ollut hyvää. ja kirjoitetaan sitten se biisi.

se on just niin herttasen yksinkertaista.

ja sama on suunnilleen myös laulunkirjoituksen kanssa. ja kaikkien muidenkin juttujen, joita tuppaan tekemään.

pääasiassa mun lähtökohtani luovuudelle on, että se on vain ideoiden päästämistä vapauteen.

niin herttasen yksinkertaista.