mikään ei voi saada toista ihmistä niin vaikeaan asemaan, kuin ihan sama .

jos kysyn vieraaltani, ottaako hän kahvia vai teetä ja hän vastaa:
ihan sama, kumpikin käy tai ihan sama, kumpaa itse juot?

suomalaisesta tällainen jaapailu on kohteliaisuuden huippu, vaikka kysyjänä joudunkin kiusalliseen tilanteeseen. mietin, kummasta se oikeasti tykkää ja kumpaa se oikeasti haluaisi, mutta ei kehtaa sanoa, ettei olisi vaivoiksi.

ja näin mekin täällä toimitaan. on toimittu jo kymmenen vuotta.
mennäänkö syömään läskilätty vai salaatti? ihan sama, mulle käy
pesetkö perseen vai lämmitätkö maitoa? sama se, kumman sä haluat?
otetaanko mansikka- vai vanilijajugurttia? no kummasta sä tykkäät?

ennen meillä heitettiin kekkosta. kumpikaan ei halunnut tehdä päätöstä toisen puolesta, kekkonen sai päättää.

kekkonen oli kekkosen juhlaraha, vuodelta -81, jättimäinen kolikko, joka oli ladakuskin farkuntaskussa aina arvontatilanteiden varalta.

ensin todettiin: nyt tarvittais karismaattista johtajaa. sitten valittiin kuva tai kekkonen.

ja sitten olikin jo kekkonen ilmassa.