lauluntekeminen se on semmoista puuhaa, että pitää olla ärvöttää ihan yksinään päiväkausia ja kuunnella tuleeks mitään mieleen.

mutta: ei laulua voi tehdä, jos ei koe mitään tai tunne mitään.
ainakaan minä en voi, ehkä joku iskelmänikkari siinä onnistuu.
eli, mites tämä nyt sitten yhdistetään?
pitäisi olla pitkään yksinään, mutta pitäisi samalla tavata ihmisiä, kuulla niiltä juttuja ja aistia tunnelmia.
ja joskus vaikuttua jostakusta, että sen lemmenlurituksen tai -tuskan sitten joskus voisi lappuselle rykäistä.
ihan järjetöntä.

(nyt siis työstän sekopäisenä matskua Ilonan ja Huvinan kesällä äänitettävälle ensilevylle. olen inspiroituneessa tilassa, mutta kaipaan ympärilleni ihmisiä!)

anteeks.