mulla oli auton perässä armas sykkelini ja harjoitin haaruksiani ajelemalla ympäriinsä. ajoin kaikki viime kesän kauhun paikat ja koin pyörryttäviä ja hirvittäviä fläspäkkejä. hoidin historiaan sen trauman siltä osin. ainakin tältä erää. mutta sairaalan pihaan en mennyt. en voinut sentään.
perjantai-iltana en meinannut märehtimiseltäni enää päästä ylös hotellin nihkeästä sängystä ja ulos viileäksi ilmastoidusta huoneesta. onneksi kuitenkin olin ostanut kiskurihintaisen lipun klubille jo ennakkoon, joten oli pakko lähteä. ja onneksi sen tein. klubilla soitti solas. ja pulari. mutta ennen kaikkea solas.
mähän olen kyllä ollut irkkumusiikin ystävä, mutta en mikään rakastaja. musta se on aina ollut vähän sellaista, että reilut hessut soittaa baarin nurkassa piippi-pii piippi-pii iankaikkisesta iankaikkiseen. mutta solas oli jotain ihan muuta. varsinkin bändin viulisti sai mut ihan hurmokseen, verraton mimmi viulua soittamaan! nukuin koko yönä vain muutaman tunnin, kun kerrankin sain kokemuksen ja olin siitä ihan kuumissani.
lauantai olikin melko haipakkaa, kuorokatselmusta aamusta iltaan. kuoro selvisi aivan loistavasti ja tunnelmat olivat sen mukaiset. kiitos ihan jokaiselle. muut kuorot olivat melko paljon kuunnelleet rajatonta, mikä oli ärsyttävää.
BBC Singers esiintyi tampere-talossa täydelle salille. minun on tunnustettava, että lähdin väliajalta pois. en saanut mitään ja alkoi jo väsyttää. ihmetyttää melkoisesti, että kummallinen kapakkaölinää sisältävä nuottikappale, jonkakaltaisen keskiverto kansanlaulajaryhmä improvisoisi ihan lonkalta, sai aikaan niin suuren kohun kuoroharrastajissa. huippukuoro esitti biisin kylläkin hienosti, mutta en käsitä, mihin siinä tarvitaan tiivistä nuottien tuijottelua, kun kilistellään laseja, höpistään keskenään joutavia ja lauletaan välillä jokunen kansanlaulu!
illalla rajaton hoiti homman himaan. voi hitto miten hienoa.
sunnuntaina saimme sitten kunnian osallistua katselmuksen loppukonserttin ja vieläpä päättää sen. kuunnelkaa viikon päästä radiosta.
saimme kultaa. ja kunniaakin tuli, vaikka ajattelin heti, että nyt noin 600 ihmistä ajattelee, että toi olis pitänyt mennä sillejasille.
yksi kuoronjohtaja kuiskasi mulle palkintojonossa pahaenteisesti, että onnea, mulla on sulle muuten asiaa. puuttui enää, että
tavataan tämän jälkeen tuossa sorsapuistossa.
kotona odottivat hikinen mies ja lämmin lapsi, joka ei melkein suostunut nukkumaan, kun oli niin paljon asiaa. eikä ole sitä hienompaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.