olen eilen suorittanut neljännen viidestä tohtorintutkintoon kuuluvasta konsertista.

kiitos pauliina,

kiitos yleisö,

kiitos elämä; kiitos äiti, isä ja universum!

olen hämmentävän tyhjentynyt. valmistautumiseni tuntui ylimalkaiselta, kepeältä ja helpolta. siis liian helpolta. ilman tuskaa ja ponnistamista syntyi tämänkertaiseni.

mutta mitä opinkaan. konsertin jälkeen helpotus ja tyyneys oli niin suurta, että huomasin oikeastaan puurtaneeni melko kokonaisvaltaisesti ja ahkertasti, vaikka viimeiset päivät ennen konserttia kuluivatkin lärvätsalon tyhmiä palikkapelejä pelaten ja päätä tyhjentäen.

esitimme pauliinan kanssa tunnin improvisaation, emme olleet sopineet juuri mitään, vain tekstit oli sovitut. ensimmäiseen konserttiin seurasaaressa olimme ihan tyytyväisiä. toinen konsertti kokossa lauantaina meni ihan jees, vedimme paljon huttua ja paljon ihan hyvää kamaa.

eilinen, virallinen tohtoriskonsertti lautakuntineen päivineen oli kruunu. itse en muista hirveästi konsertin kulusta mitään, muistan toki hykerryttävän pökerryttävän huuman: tästä tää lähtee, tälleen tää menee ja vitsi tää menee hyvin. sitä sanotaan kai flowksi.

muissa konserteissa vielä läsnä ollut tietoisuus hävisi. tietoisuus ajasta, itsestä, tilasta, soittokumppanista, yleistöstä, valoista, asennosta. eilen luulin tunnin konsertin jälkeen sen kestäneen suunnilleen kymmenen minuuttia. konsertin jälkeen olin tyhjentynyt.

lautakuntapalaute oli hyvä ja asiallinen, joitakin ihmetyksenaiheita sen ristiriitaisuus joiltain osin aiheutti. kannustusta ja kiitosta sain kyllä. joskus olen kuullut joidenkin saaneen lautakunniltaan jonkinsortin ehtoja ja vaatimuksia seuraavan konsertin suhteen; vaatimuksia kehittymisen tai työn etenemisen suhteen.  tämmöistä minulle ei ole esitetty. vain kannustettu jatkamaan valitsemallani tiellä.

omalta kohdaltani hienointa oli toteamukseni siitä, että tätä on kai ammattilaisuus: suurin onnistuminen tapahtuu tärkeimmän ponnistuksen kohdalla. ei tarvitse selitellä, että eilen tää meni vielä ihan hyvin tai että kyllä mä vielä kotona osasin.

kiitos.