Lauluntekijän Lautatarha

09.01.2008 - 22:39

kuuntelin raadiosta ja katselinkin, isin ja äidin luona, lappeenrannan laulukilpailuja ja sen jälkeen olen puntaroinut asiaa aika paljon.

on nimittäin kiintoisaa tuo taidelaulu.

no jaa. minähän olen taidelaulaja pahimmasta päästä, mutta tällä erää tarkoitan taiteella tuollaista ooppera-, lied- ja oratoriokamaa.

kun se mua ihmetyttää, että ensin sadat nuoret haluavat laulaa. sitten ne hakevat sibikseen. noin kolme pääsee. (tämä on siis suhteellista. suhteessa siihen moneen sataan halukkaaseen). sitten ne kolme alkavat harjoitella ja ponnistaa oikein urakalla. sitten niistä yksi pääsee ehkä laulajaksi vaikkapa johonkin ulkomaanoopperaan. tai puolikas. ja siellä sibiksellä ajatellaan, että kukaan muu ei laula mitään kuin ne noin kolme, jotka sinne on otettu. eikä mitään muuta laulua ole kuin se sibiksen laulu.

ja se ponnistaminen on niin ihmeellistä.

kun musta tuntuu, että nämä oikeat laulajat pitävät ihan tahallaan yllä sellaista vaikeuden ja hankaluuden illuusiota. siis sitä, että se laulaminen itsessään on hirveän vaikeaa ja vaatii jotenkin ihan yli-inhimillisiä ponnistuksia. ja yli-inhimillistä kunnollisuutta. ja vaikka mitä. ja sillä illuusiolla saadaan sitten pidettyä yllä sitä ajatusta, että tuo taidelaulu on hirveän hienoa ja sillä tavalla erikoista ja jotenkin... hm... eliittiä (?). ja sillä pysyvät liksat kohdallaan, ja arvostus.

tämän kuulee jo kisojen selostusta ja kommentaattoreita kuunnellessa.

kuitenkin se varmasti on niin, että ne, joilla se ääni on, niillä se ääni ihan perusharjoittelulla kipuaa maailmansfääreihin. ihan ok voi olla melkein kuka tahansa. mutta se harjoittelu on ihan normaalia, minun mittakaavassani. ei mitään mystistä ja mitenkään erikoisen kovaa työtä. tai laulaminenkaan.

mä nimittäin väitän, että inkeriläinen laulu on vähintään yhtä vaikeaa ja vähintään yhtä paljon ponnistelua vaativaa. kansanmuusikot puolestaan pyrkivät jatkuvaan helppouden illuusioon. että laulaminen on just niin helppoa, kuin miltä se kuulostaakin. tai siis. ja myös se harjoittelu on jotenkin ihan kepeää puuhaa sekin, sitä tuskin tarvitaan mihinkään. ja tämä on ihan tarkoituksellista.

fyysistä työtä se kuulkaa on. esimerkiksi väitän, että muillakin kuin minulla ja kansanlaulun lehtorilla on kokemuksia siitä, että kun oikein täysillä alkaa suoralla äänellä päästellä, alkavat myös rytmihäiriöt. siis jos niihin on taipumusta. ja treenaamista saa suorittaa ainakin yhtä kauan kuin yhtä vaivaista oopperasaundia varten.

joo. älkää luulko, etten arvosta taidelaulua. tietenkin arvostan. ja arvostan myös omaa arvosanaani siitä lajista.

mutta se mua jaksaa ällisyttää aina, että miksikä niillä laulajilla pitää olla niin järkyttävä se naaman ja eritoten silmien vääntely tulkinnan nimissä. johan sitä ihminen peljästyisi pimeällä korsolaisella kujalla, kun tulisi sellainen maanisesti naamaansa vääntelevä 26-vuotias 196-senttinen bassonkorsto vastaan.

ja sekin on ihme juttu, että se sama 26-vuotias korsto näyttää lähinnä 40-vuotiaalta sedältä eikä nuorelta ja viriililtä. tai vaikka trendikkäältä. eikä se korsto ole yksin, kaikki ne laulajapojat näyttävät. ja sekin kuuluu genreen. ja illuusioon.

Kategoria: laulajan työ 10 kommenttia Kommentoi

Juulia kirjoitti 10.01.2008 - 08:45

Mäkin katoin! On se kyllä mielenkiintoista... Lapsilta pääsi jotain osuvia kommentteja ja joitain imitaatioulvahduksiakin.
Koko homma tuntuu kyllä tosi eksoottiselta kun itsellä ei ole yhtään vetoa siihen suuntaan. Kuulostaa jotenkin niin luonnottomalta se laulaminen. Vuoden verran mäkin olen kokeillut ja kyllä se oli kivaa ja yleissivistävää. Mut vuosi riitti hyvin, ei ole tullut ikävä.

amanda kirjoitti 10.01.2008 - 10:23

mä en katsonut tahi kuunnellut kisoja, mutta tuli mieleen vinkata yhdestä hyvästä operetista, joka kohta on Helsingissä. Kokkolan Ooppera esittää Pannuhuoneella (?) Lepakon. se oli suorastaan hulvaton ja siellä oli vetävän näköisiä mieslaulajia. ne eivät näyttäneet kauhean vanhoilta koko ajan. varsinkaan julmetun kokoinen bassokorsto.

mun mielestä laulaminen on kyllä vaikeata, noin yleensä ottaen. eroa ei ole klassisessa tai kamussa, on vain eri ongelmia. laulaminen on siitä hankalaa, että siinä ei voi bluffata kauhean pitkään omasta olosta. kaikki näkyy ja kuuluu, eikä niitä kai pitäiskään peitellä. mutta jos olisin putkimies, ei mulla olisi huolen häivää. hymyilisin vaan kaiken paskan keskellä ja vetäisin hirveetä liksaa! hohoo

Eero G. kirjoitti 10.01.2008 - 13:22

Jep, Lepakko oli mahtava. Osoitti että myös klassisessa laulussa voi olla huuumoria ja jopa itseironiaa.
Paikka on vissiin Kaapelin Pannuhalli.

Hannu kirjoitti 10.01.2008 - 13:48

Täytyis varmaan ottaa luettavaksi se Hämeenniemen pamfletti ko siinä just noita klassisen musiikin esitystraditioita ruodittiin. Kummallista miten ne pitävät pintansa vaikka ne samat pingviinipukuiset kaverit näyttävät ihan normaaleilta siviilissä. Miksi esim. jo musiikkikoulussa laitettiin kumartelemaan yleisölle ennen soittoa?

Toinen juttu onkin sitten tuo laulajien meininki... Sibiksen kaffilassa oopperakoulutuksen erottaa kilumeetrin päästä;
*syvällä bassolla*
"No Raimo! Hoohhhooo"
*läpsäisy selkään*
*soivalla baritonilla*
" Hohhooo, mitäs Seppo, tässä tätä Nabuccoa käydään! HOOHOOOHOOO!!"

etc. ad infitum.

Seura tekee kaltaisekseen? Vai piileekö taustalla jokin perverssi regressiivinen geeni, joka aukinaisten äänihuulien lisäksi vaikeuttaa aivojen etulohkon toimintaa?

Toi arvostusjuttu on samantyyppistä muussakin klassisessa. Itteki kirjoitit jossain justin, että miten hienoa oli olla Tampereella "oikeiden säveltäjien" seurassa.

Mitvit? Kyllähän sinäkin sävellät oikeasti.

Hilpein ristiriita mielestäni on se, miten "konemusiikin" tekijöitä ei klasaripuolella juuri pidetä minään. Vaikka itseasiassa pisteiden raapustelu pianorullalle Reasonissa on ihan täsmälleen samanlaista hommaa kuin pisteiden raapustelu viivastolle Sibeliuksessa. Ja mm. Aphex Twinin joidenkin biisien monimutkaisuus on sellaista luokkaa, että jää Saariaho kakkoseksi.

ilona kirjoitti 10.01.2008 - 15:35

joo, oikeat säveltäjät oli silloin kursiivilla....

Heisi kirjoitti 10.01.2008 - 16:06

Ylipäänsä mun mielestä on ihme hommaa vertailla musiikinlajeja keskenään tai tahia niiden paremmuudesta tai ylemmyydestä tai eliitimmyydestä, viitaten tuohon Hannun kommenttiin.

Mutta mä olenkin kaikkiruokainen sika.

ilona kirjoitti 10.01.2008 - 22:23

joo, emmä mitään vertaile tai arvostele. mä vaan ... öh ... ällistelen!!

Heisi kirjoitti 11.01.2008 - 16:50

Joo, emmää sillä. Taisit joskus aiheesta kirjoittaakin täällä.

Hanna kirjoitti 15.01.2008 - 13:00

pitkälti koska "näin tämä aina on totuttu tekemään ja kuulemaan ja näkemään". Tuolla perusteella ei saa laulaa jotain tiettyä laulua, koska se on "totuttu kuulemaan" tietyn (eri) tyyppisen äänen esittämänä. Kukin pysyköön tiukasti tontillaan klassisessa laulussa. Niin että ehkä ne ilmeetkin tulee sitten siitä samasta "perinnevaateesta".

Antti kirjoitti 15.01.2008 - 15:48

Joo, joku saattaa tästä älähtää, mutta ehkä ne haluaa tuoda esiin sen laulutavan opettelun vaikeuden siksi , koska se on vaikeaa. En tarkoita nyt laulamista yleensä, vaan nimenomaan tätä klassista taidelaulua. Pitkät perinteet jotka ovat jalostuneet vuosisatojen aikana kuulokuvalähtöisesti eikä niinkään ihmisen luonnollisen äänenmuodostuksen pohjalta. Siksi onkin varmaan aika rankkaa opettaa keho tekemään jotain ihan hirveen normaalia epänormaalilla tavalla. Näin mä ainakin asian koin tuota korkeakulttuurisempaa ensin tehneenä ja myöhemmin päätyneenä tänne vähän matalakulttuurisempaan afrikan-amerikanmusiikkiin.=)
Jostain syystä käy sääliksi heitä em. laulutaiteen opiskelijoita, välillä.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code